Hapenottokyky kertoo jaksatko tehdä täyden työpäivän

Kuntotestit ovat monelle varmasti tuttu asia. Tehdään vatsoja, punnerruksia, kyykkyjä, ja katsotaan taulukosta, millä tasolla ollaan. Kuntotestit taulukoineen ovat hyvä mittari siitä, kuinka lihakset toimivat näissä kyseisissä liikkeissä, ja hyvä mittari lihaskuntoon. Vaan moniko on päässyt mittaamaan hapenottokykyään, joka kertoo missä tilassa kehon hengitys- ja verenkiertoelimistö on? Mitä iloa perusliikkujalle testistä on?

Hapenottokyky tarkoittaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kykyä kuljettaa happea ja lihasten kykyä käyttää sitä energiantuotantoon. Hapenottokykyä voidaan testata submaksimaalisesti, jolloin testiä ei viedä aivan äärimmäiseen rasitukseen, tai maksimaalisesti, jolloin testi viedään täysin loppuun saakka. Hapenottokykyä mittaavan testin avulla voidaan myös määrittää henkilölle MET-arvo (metabolinen ekvivalentti eli fyysisen aktiivisuuden aiheuttama energiankulutus). Ja sen avulla puolestaan voidaan määrittää esimerkiksi se, riittääkö henkilön kuntotaso oman työpäivän suorittamiseen, vai viekö työpäivä jo mehut niin, ettei muulle voisikaan jäädä energiaa. Ja tästä päästäänkin siihen, miksi hapenottokyvyn testi on kaikille tärkeä - sen avulla tiedostat, missä mallissa elimistösi oikein on, vaikka vatsalihastestissä paukuttaisitkin täydet rutistukset.

Ergotestillä varmuutta treenaamiseen

Pyöräergometritesti on oirerajoitteinen ja submaksimaalinen kestävyyskunnon testi, joka antaa luotettavaa tietoa siitä, missä kunnossa sydän- ja verisuonikoneisto on. Testi lopetetaan, mikäli tietynlaisia oireita ilmenee testin aikana, ja testi viedään vain niin pitkälle kuin testattava haluaa jatkaa. Asiakkaani Kimmon kunto on korisvuosien jälkeen päässyt hieman repsahtamaan, ja hän kertoi myös välillä kokeneensa ahdistavaa tunnetta rinnassa. Tuntemukset esiintyivät levossa, joten yleensä se ei silloin tarkoita vaarallisia oireiluja. Päätimme kuitenkin, että testataan vielä kunnolla koko mies, joten lihaskuntotestien lisäksi Kimmo istahti pyöräergometriin polkemaan.

Ergotestillä voidaan varmistaa, että sydän toimii rasituksessa
normaalisti. Kimmo voi hyvillä mielin hymyillä: rankatkin
treenit ovat miehelle sallittuja. 

Testi on yksinkertainen. Testattavan tarvitsee vain polkea niin kauan kuin kokee jaksavansa ja hän saa jatkaa niin kauan kuin vielä sisua riittää. Eli testattava määrää testin keston. Testattavassa on kiinni 12 elektrodia, jotka mittaavat sykettä (kuten EKG-mittauksessa). Lisäksi noin kahden minuutin välein mitataan verenpaine ja kysytään testattavalta, kuinka raskaaksi kulloinkin kokee polkemisen. Pyörään tulee vastusta tasaisin väliajoin lisää, ja pyörää pitää polkea noin 60-70 kierrosta minuutissa. Yleensä testin kesto on noin 20-40 minuuttia, mutta alku- ja loppuvalmisteluineen koko hommaan menee noin tunti.

Kimmon tapauksessa tulokset olivat todella positiiviset. Testin aikana ei tullut mitään outoja tuntemuksia, ja sydän toimi hyvässä tahdissa kropan kanssa. Toki hapenottokykyä pitää nostaa, jotta Kimmo jaksaa arjen sekä korisharrastuksensa vaatiman rasituksen jatkossa paremmin. Valmentajana olin tietenkin helpottunut ja myös innostunut; treenit saavat olla siis koviakin, sopivin väliajoin ja järkevällä kestolla. Tämä tietää hyvää tuleville viikoille, pysy kuulolla mitä Kimmo tykkää valkun ideoista! ;)

Seuraa Kimmon kuntoprojektia sosiaalisessa mediassa: #kimmokuntoon

Testauta itsesi Buugin kautta!

Nyt pääset Buugin kautta testauttamaan kestävyyskuntoasi ja hapenottokykyäsi. Hinnaltaan testi on 120€ sairaanhoitajan valvonnassa tai 250€ lääkärin valvonnassa. Lääkärin valvonta on ehdoton, mikäli kuulut riskiryhmään. Muutamilla kysymyksillä ennakkoon pystymme selvittämään, onko lääkärin syytä olla paikalla testauksessa.

Jos testaamisesta tai kestävyyskunnon merkityksestä herää kysymyksiä, kommentoi ihmeessä, laita viestiä minkä tahansa vempeleen kautta tai nykäise hihasta salilla!

Niina

Lähteet:
Duodecim. 2015. Maksimaalinen hapenottokyky kestävyyskunnon mittarina
Duodecim. 2015. MET - energiankulutuksen ja fyysisen aktiivisuuden mittari
Keskinen, K, Häkkinen, K. & Kallinen M. 2007. Kuntotestauksen käsikirja. Liikuntatieteellinen seura

Suni, J. Taulaniemi A. (toim.). 2012. Terveyskunnon testaus. Menetelmä terveysliikunnan edistämiseen.