Harjoitteluissa opittua vol. 1

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt aikaa. Opintojen loppusuoralle on pamahtanut kolmen harjoittelujakson putki, jotka ovat vieneet aikaa muulta työltä. Marras-joulukuussa olin kansansairauksien harjottelussa Kuntoutus Perungassa. Toimin siellä pääasiassa kelan sydänkuntoutuskurssien parissa. Nyt olen neurologisen kuntoutuksen harjoittelussa Keski-Suomen keskussairaalan vaativan kuntotuksen osastolla. Viimeinen, syventävä harjoittelu alkaa maaliskuun puolivälissä Jyväskylän DBC-klinikalla. Siellä olisi tarkoitus syventyä tuki-ja liikuntaelimistön sairauksien fysioterapiaan. Vaikka voivottelin, että harjoittelujen myötä aikaa työn tekoon on jäänyt vähemmän, ovat harjoittelut olleet antoisia ja opettaneet paljon! Ajattelinkin jäsentää itselleni ja samalla jakaa muutamia ajatuksia, joita kuluneet kolme kuukautta harjoitteluissa ovat nostaneet liikkumiseen, valmennukseen, ohjaustyöhön ja hyvinvointiin liittyen. Vielä en lupaa kuinka monta ajatusta saan kasaan. Yritän pitää ajatukset lyhyinä ja tekstin spontaanina. Katsotaan miten käy!

1. Kukaan ei tee elämäntapamuutosta puolestasi.

Tämä onkin itseasiassa hyvä jatko Niinan viime viikon blogitekstille.

Ajatuksen takana on Peurungan sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien kuntoutuskurssit. Osalle osallistujista kurssin sisältö oli pettymys. Vastoin odotuksia, kurssi ei olekkaan viiden päivän liikuntaleiri, vaan paljonkin luentoja sekä yksilö- ja ryhmäkeskusteluja sisältävä opintoviikko, jossa kuntotuja joutuu itse pohtimaan omia lähtökohtiaan, asettamaan tavoitteita vuoden päähän viimeiselle kuntoutusjaksolle sekä keinoja näihin tavoitteisiiin pääsemiseksi. Kurssilla ei tarjota yhtä ohjelmaa ja vastauksia, jota seuraamalla kaikki paranee ja korjaantuu. Muutoksen teossa onkin tärkeää, että itse haluaa muutosta ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Ammattilainen voi antaa ohjausta ja opastusta tiellä kohti tavoitetta, mutta oikea työ on tehtävä itse.

Samaa asennetta näkee pt- ja valmennustyössä. Halutaan valmis harjoitusohjelma tai sanellut ravinto-ohjeet joilla kilot karisevat. Pt-palvelun osto nähdään ratkaisuna, jolla voidaan ulkoistaa muutostyö itseltä ammattilaiselle. Fakta on se, että valmiiksi sanellut ohjelmat loppuvat joskus ja sen jälkeen asiakas jää tyhjän päälle. Siksi kannustan asiakkaita osallistumaan mahdollisimman paljon oman suunnitelmansa tekemiseen, tavoitteiden asetteluun ja työn tekoon niiden saavuttamiseksi. Mitä enemmän itse osallistut, sitä todennäköisemmin muutoksesta tulee uusi normi!

2. Liikkuvuus ja voima ikääntyneiden toimintakyvyn rajoittajina

Harjoitteluissa olen toiminut paljon iäkkäiden kuntoutujien kanssa. Iän kasvun myötä toimintakyky luonnollisesti laskee. Sitä ei voida välttää. Toimintakyvyn laskiessa arkitoimet, kuten auton renkaiden vaihto, siivous, kauppakassien kanto, portaiden ylös käveleminen ja lattialta ylösnousu vaikeutuvat. Jokainen luetelluista arkitoimista vaatii voimaa ja liikkuvuutta. Ongelmia tulee siinä tilanteessa, kun ei joko päästä liikkuvuusrajoitusten takia vaadittavaan asentoon (esim. siivous, renkaiden vaihto, lattialta ylösnousu) tai ei yksinkertaisesti ole riittävästi voimaa, jotta tehtävästä pystyttäisiin suoriutumaan (kaikki luetellut toimet). Kestävyyskuntoa pidetään yleisesti peruskunnon määritelmänä. Kuitenkin ilman riittävää liikkuvuutta ja lihasvoimaa ei kehittävää kestävyysharjoitteluakaan voida tehdä. Itse pidän enemmän ajatuksesta, jossa liikkuvuus ja voima muodostavat fyysisen kunnon perustan, jonka päälle pystytään rakentamaan toiseen ääripäähän kestävyys- ja toiseen  nopeusominaisuuksia.

Arkiliikkujilla liikkuvuus ja voima ovat ominaisuuksia, joiden harjoittaminen laiminlyödään helposti. Ajatuksen pääpointti onkin muistuttaa niiden merkityksestä toimintakyvyn ylläpidossa ja kestävyyskunnon tukemisessa.

3. Verenpainetauti on tauti

Tästä juttelimme ohjaajieni kanssa Peurungassa. Kohonnut verenpaine on yksi sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien riskitekijöistä, mutta verenpaineen ollessa jatkuvasti yli 140/90mmHg tasolla on kyseessä itsessään verepainetauti. Tämä unohtuu monelta ihmiseltä. Kohonnut verenpaine ei näy päälle päin eikä henkilö myöskään itse tunne sitä. Kun tähän lisätään vielä se, että lääkityksellä paineet saadaan pidettyä melko hyvin kurissa, verenapainetaudin olemassa olo unohtuu. Korkea verenpaine lisää kuitenkin mm. sydän- ja aivoinfarktien riskiä ja siksi PT:n on tärkeää osata ottaa huomioon korkea verenpaine harjoitusohjelmia tehdessä. Kestävyysharjoittelun hyödyt verenpaineen hallinnassa tiedetään, mutta on myös hyvä tietää mitä harjoitteita välttää. Esimerkiksi erityisesti yläraajojen maksimivoimaharjoittelu ei välttämättä ole verenpainetautia sairastavalle paras vahtoehto, sillä staattinen voimanponnistus nostaa verenpainetta ja lisää valtimoiden seinämiin ja sydämen vasempaan kammioon kohdistuvaa rasitusta.

Muutenkin sydän ja verenkiertoelimistön sairaudet ovat yleisimpiä kansansairauksia joten PT:lle ei tee pahaa perehtyä niiden asettamiin vaatimuksiin liikunnan osalta. Usealla asiakkaalla näitä tauteja kuitenkin on jo diagnosoituna tai piilevinä.

4. Kävelyn tukivaiheen aikana hallittu polven ojennus vaatii yhtäaikaisen lonkan ojennuksen

Kuvan mukaisessa asennossa käveltäessä on polven ojennus vaikeaa. Kokeile vaikka!

Juteltiin tästä harjoittelussa opiskelijakaverini Erkan kanssa tällä viikolla ja haluan sen nyt vain kirjoittaa ylös, että se pysyy aina mielessä. :D Kuntoutuksessa nähdään käytettävän paljon eristettyä polven ojennus-harjoitetta. Jos mietitään kuinka polven ojennus tapahtuu kävelyn aikana, avustaa lonkan ojennus polven ojennuksen saavuttamisessa ja ylläpitämisessä. Heti jos lonkan ojennus jää vajaaksi on polven ojentaminen ja hallinta tukivaiheen aikana vaikeaa ja vaatii ennemmän työtä etureiden lihaksilta. Hienosti voidaan sanoa, että iso pakaralihas, joka lähtökohtaisesti on lonkan ojentaja, avustaa kävelyn aikana polven ojennusta ja ilman sen toimintaa kävely ei ole normaalia. Kuntotukseen tämä merkitsee sitä, että jos halutaan siirtovaikutusta kävelyyn tulee eristetyn polven ojennuksen lisäksi harjoitteluun valita mukaan harjoitteita, joissa lonkan ojennus ja polven ojennus yhdistyvät.

Noin! Eiköhän tullut riittävän monipuolisen sekava kattaus erilaisia juttuja. Pakko vielä sanoa, että on miulle enemmän kuin neljä ajatusta harjoitteluista herännyt, mutta nuo sattuivat olemaan tänään mielen päällä erityisesti. Jatketaan näitä pohdintoja toisella kertaa!

- Janne